Nyt taisin sanoa vähän liikaa…

Yrityksen työntekijä osallistuu yrityksessä prosessin kehittämiseen. Yritys on liikekumppaninsa kanssa allekirjoittanut salassapitosopimuksen koskien liikekumppanin liikesalaisuuksia. Jossain  vaiheessa työntekijä siirtyy toiselle työnantajalle töihin kehittämään samankaltaista prosessia. Tästä herää kysymys: viekö työntekijä mukanaan liikesalaisuuden? Ja seuraava kysymys, viekö työntekijä  mukanaan yrityksen liikekumppanin liikesalaisuuden? Kuka korvaa yritykselle aiheutuneet vahingot?

Ja kuka korvaa yrityksen liikekumppanille aiheutuneet vahingot?

Tai entäpä jos työntekijä lähtee iloisesti viettämään iltaa anniskeluravintolaan ja tulee niin kutsutusti puhuneeksi ohi suunsa?

Liikesalaisuudet ovat yrityksille tärkeää aineetonta omaisuutta. Siinä missä immateriaalioikeudet, kuten patentti- ja tekijänoikeudet, rekisteröidään ja ne tuottavat haltijalleen yksinoikeuden, liikesalaisuudet ovat viime kädessä sopimusteknisin menetelmin salassa pidettävää tietoa.

Patentointi on kallista sekä aikaavievää, joten pk-yritysten kynnys lähteä hakemaan patenttia jäänee korkeaksi. Ratkaisuna tähän on mahdollista miettiä nk. pikkupatenttia, halvempaa ja nopeampaa ratkaisua. Usein käytetty ratkaisu ovat salassapitosopimukset.

Nykyisellään liikesalaisuuksista säädetään Suomessa laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa, työsopimuslaissa sekä rikoslaissa. Rikoslaki kattaa työntekijän yrityssalaisuuksien rikkomiset vielä kaksi vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen. Rikoslain antama  turva on siten merkittävä, sillä jopa 90 prosenttia tuomioistuimissa käsitellyistä yrityssalaisuuksien loukkaamisista tehdään työsuhteen päättymishetkellä tai kahden vuoden sisällä työsuhteen päättymisen jälkeen (lähde Elinkeinoelämän keskusliitto).

Euroopan Unionista on tuloillaan liikesalaisuusdirektiivi. Suomessa se näyttäisi tuovan hieman enemmän turvaa pk-yrityksille erityisesti työntekijöiden aiheuttamien liikesalaisuuksien väärinkäytösten osalta ja suojaavan kilpailijoiden tahoilta tulevia oikeudenloukkauksia vastaan.

Ainakin direktiivi näyttäisi mahdollistavan suuremmat vahingonkorvaukset, kuin mitä suomalaisen voimassaolevan oikeuden mukaan on totuttu näkemään.

Miia Lavonen, lakimies, osakas, Law1

Juristin muuttuva tehtävakenttä: digitalisaatio ja sopimusoikeuden uusi tuleminen

Digitalisaatio on tämänkin päivän sana. Kyse siitä, miten omaa toimintaa voidaan muuttaa toisenlaiseksi (tehokkaammaksi) tietotekniikan avulla. Yritysten kannalta tärkeimmät asiat digitalisaatiossa ovat sisäisten käytäntöjen muuttaminen tietotekniikan avulla ja toisaalta jopa aivan uudenlaisten toimintamallien luominen tarjonnassaan. Entisten käsinkosketeltavissa olevien tuotteiden sijaan ryhdytään myymään palveluita, joita edelleen ostetaan rahalla – tai sitten jopa virtuaalisilla valuutoilla. Yritys ulkoistaa toimintonsa, automatisoi kaiken voitavan ja siirtyy käyttämään pilvipalveluita.

Ensiksikin data on arvokasta. Data on arvoa. Mutta ei mennä siihen ihan vielä.

Johdantona todettakoon vielä, että sopimusoikeusjuristi näkee varmasti mahdollisuuksia IT-alan sopimuksissa, avoimen lähdekoodin kysymyksissä, tietosuoja-asioissa sekä immateriaalioikeuksissa. Näitä ei voi koskaan kai voi myydä liikaa asiakkaille. Paitsi että uudessa maailmanajassa operoiva digisopimusoikeusjuristi ymmärtää myydä asiakkaalleen kokonaisuuden, digisopimusoikeusjuristipaketin. Digimaailmassa yritys ei pärjää yhdellä tai kahdella sopimuksella. On nähtävä kauemmas ja on ymmärrettävä, että yritys voi tarvita uudessa toimintaympäristössään enemmän sopimuksia, sillä yllättäen digilainsäädäntö laahaa perässä. Vanha kunnon kauppalakihan ei sovellu palveluiden tuottamiseen.

Digiyrityksissä myös itse yritykset ovat myynnissä. Yrityksen arvonmuodostusta mietittäessä eteen tulee yhä useammin kysymys siitä, miten immateriaalioikeudet on suojattu. Yritysten immateriaalioikeuksien suojaaminen “rintamana” nostaa yrityksen arvoa. Vastaavasti vapaina leijailevat immateriaalioikeudet ja rikkinäiset sopimuskokonaisuudet voivat aiheuttaa vakavaa arvonalentumaa.

Datan leijaillessa kaikkialla yritykset laitetaan miettimään miten menetellä henkilötiedoiksi luokiteltavien tietojen kanssa – ja mitkä ovatkaan niitä henkilötiedoiksi luokiteltavia tietoja. Kun ratkaisua ei löydy lainsäädännöstä tai oikeuskäytännöstä, tarvitaan taas digijuristin apua. Samaan aikaan yrityksen työntekijä lataa autuaasti yrityksen liikesalaisuuksiksi luokiteltavaa tietoa pilvipalvelimelle ja kyberrikollinen painaa enteriä valmistellen seuraavaa siirtoaan. Kaikki tapahtuu niin nopeasti digiajassa.

Data on uskomattoman arvokasta. Data on kaikkialla. Siksi yritysten kannattaa jo digitalisaation alkumetreillä varautua yritykselle tärkeimpien elementtien pitämiseen yrityksen hallussa. Näitä ovat aukottomat sopimuskokonaisuudet, uusien (palvelu)toimialojen juridisen perustan selvittäminen sekä vastuukysymykset esimerkiksi automatisaatioon siirryttäessä. Ennakointi on tässäkin asiassa tärkeää, sillä digimaailmassa oikeustila ei ole yhtä ennakoitavissa, kuin se on ollut perinteisten toimintojen markkinoilla aikoina, jolloin sopimukset allekirjoitettiin paperille kuulakärkikynällä.

Osinkojen verotus vuonna 2016

Vuonna 2016 pääomatulojen veroprosentti on 30 000 euroon saakka 30 %, ylimenevästä osasta 34 %. Luovutustappiot saa jatkossa vähentää mistä tahansa pääomatulosta.

Osinko pörssiyhtiöstä

Tavallisen sijoittajan saama osinko on edelleen osittain verovapaata ja osittain verotettavaa pääomatuloa. Yksityishenkilön saamasta osingosta 85 % on veronalaista pääomatuloa, josta veroa menee 30 %. Mikäli osingon ja muiden pääomatulojen yhteismäärä on verovuonna suurempi, kuin 30 000 euroa, menee veroa 30 000 euron ylittäviltä osin 34 %. Yksityishenkilön saamasta osingosta 15 % on verovapaata tuloa.

Osinko

Listaamattomissa yhtiöissä verotus määräytyy yhtiön nettovarallisuudesta lasketun vuotuisen tuoton perusteella jaettuun ansio- ja pääomatulo-osuuteen. Mikäli osingon määrä vastaa osakkeen matemaattiselle arvolle laskettua 8 % vuotuista tuottoa (kattona tässä 150 000 e osinkotulo/vuosi/verovelvollinen), on osingosta 25 % veronalaista pääomatuloa ja 75 % verovapaata tuloa. Mikäli edellämainittu 150 000 e:n raja ylittyy, on osingosta 85 % veronalaista pääomatuloa ja 15 % verovapaata tuloa. Listaamattoman yhtiön tulee toimittaa ennakonpidätys yksityishenkilölle maksamistaan osingoista, joka on 5,5 % (ja mikäli osinko ylittäää 150 000 e, ennakonpidätys on 28 %).

Työpanososinko

Koko osinko katsotaan ansiotuloksi, jos osingon jakautumisperusteena on osingonsaajan tai tämän vaikutuspiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Kuitenkaan osinko ei ole työpanososinkoa pelkästään sen perusteella, että yhtiön tulos on kertynyt osingonsaajan työskentelyn perusteella. Työpanososinko katsotaan sen henkilön ansiotuloksi, jonka työpanoksesta on kyse. Työpanososinkoa maksettaessa yhtiön on suoritettava ennakonpidätys, mutta yhtiö saa vähentää suorittamansa työpanososingot omassa verotuksessaan.

Yksityishenkilö maksaa osinkotulosta veron sinä vuonna, kun osinko on maksettavissa.

Kirjoittaja on Law1 lakimies, osakas Miia Lavonen. Mikäli haluatte julkaista bloggauksiamme sivuillanne, laitattehan tiedon sähköpostilla info(at)law1.fi

Ketterät menetelmät ja IT2015 -ehdot

Ketterät menetelmät juontavat juurensa ketterästä ohjelmistokehityksestä (agile software development) jolla tarkoitetaan menetelmiä, joille on yhteistä ensisijaisena vaatimuksena saavuttaa toimiva ohjelmisto suoralla viestinnällä ja nopealla muutoksiin reagoinnilla. Ohjelmistokehitys jaetaan lyhyisiin, kestoltaan rajattuihin projektin osiin (“iteraatioihin”), joita ajatellaan pieninä ohjelmistoprojekteina. Verrattuna vanhempaan nk. “vesiputousmalliin”, ketterillä menetelmillä pyritään ratkaisemaan vesiputousmallissa ilmenneet jäykkyydet ohjelmistotekniikan nopeasti muuttuvassa maailmassa, kuten projektin pitkä kesto ja joustamattomuus erityisesti muutosten suhteen.

IT2015 uudet vakioehdot ovat tulleet IT2010 -ehtojen tilalle. IT2015 Erityisehdot ketteristä menetelmistä (IT2015 EKT erityisehtoja ohjelmistojen toimituksista ketterillä menetelmillä) on laadittu käytettäväksi yleisten sopimusehtojen (YSE:n) kanssa, kun sovitaan ohjelmistojen tai niiden osien toimittamisesta ketterillä menetelmillä. Lisäksi sopimuskokonaisuuteen on hyvä ottaa mukaan ainakin hintaliite sekä salassapitosopimus. Ehdot ovat laadittu selkeiksi ja yksinkertaisiksi, joten ehtojen puitteissa on mahdollista sopia joustavasti hyvinkin tapauskohtaisista erityispiirteistä.

IT2015 ketterät menetelmät -ehdot on tarkoitettu projektimaiseen tekemiseen. Nk. “ketterä tekeminen” itsessään sovitaan sopimuksessa tai projektidokumentaatiossa (sopimuksen liitteenä). Irtisanomisaika sopimusehdoissa on verraten lyhyt, joten vesiputousmallin projekteihin ketterät menetelmät -ehdot eivät sovellu. Ehdot eivät myöskään tue jatkuvaa tuotekehitystä, eivätkä ehdot niinkään sisällä kannanottoja työtapoihin.

Koodin osalta omistusoikeudet koodiin jäävät toimittajalle, mutta asiakas saa siihen laajat käyttö- ja jatkokehitysoikeudet. Uutena piirteenä verrattuna vanhoihin IT2010 ehtoihin on mahdollisuus nimetä avainhenkilöt sekä toimittaja- että tilaajapuolelta, jolloin näiden henkilöiden vaihtaminen on säänneltyä. Sopijapuolten välille on lisäksi laadittu kuuden kuukauden rekrytointirajoitus.

Kaiken kaikkiaan IT2015 ketterät menetelmät -ehtojen yksinkertaisuus ja selkeys ovat omiaan edesauttamaan ehtojen käytettävyyttä ja auttavat ennakoimaan epäselviä tilanteita. Viitattaessa sopimuksessa IT2015 -ehtoihin tulisi laatia huolellisesti, sillä vaarana on, ettei pelkkä “viittaus IT2015 -ehtoihin” ole sellaisenaan vielä riittävä. Sopijapuolten tulee välttääkseen ongelmat ottaa esimerkiksi IT2015 EKT -ehdot osaksi sopimusta ja varmistaa, että sopijakumppani on voinut todistettavasti tutustua ehtoihin.

Blogin on kirjoittanut Law1 toimitusjohtaja, lakimies Miia Lavonen.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑